Eräänä päivänä noin klo 3:30 iltapäivällä kävelin Copacabanan rannalla olevan baarin ohi. Minulle tuli valTAvan voimakas tunne. "Juuri tätä minä tarvitsen. Olipa loistava idea. On upeaa ottaa ryyppy juuri nyt!"

Olin menemäisilläni baariin ja yhtäkkiä ajattelin, "Hetkinen! Nyt ollaan keskellä iltapäivää. Ei ole sosiaalista syytä juoda. Miksi sinulla on niin voimakas tarve ottaa ryyppy?" ja säikähdin.

En ole juonut sen jälkeen. En usko, etä minulla oli suurempaa todellista vaaraa, sillä lopettaminen oli minusta helppoa. Mutta tämä kummallisen voimakas tunne pelotti minua. Minä nimittäin saan niin paljon iloa ajattelemisesta, etten halunnut tuhota mitä suurenmoisinta konetta, jonka ansiosta elämä on upeaa. Samasta syystä en myöhemmin halunnut kokeilla LSD:tä vaikka olenkin kiinnostunut hallusinaatioista.

— Richard Feynman: Laskette varmaan leikkiä, Mr. Feynman

Luin yllä lainatun tekstin joskus lukioikäisenä ja tavallaan se on ehkä yhä kaikkein eniten minuun vaikuttanut yksittäinen tekstinkappale, sellainen, jonka voin selkeästi osoittaa. Itsekin olin jo siinä vaiheessa selvästi suuntautumassa tutkijaksi ja ajatus, että aivoni ovat tärkein ominaisuuteni, josta pitäisi pitää huolta, tuntui luonnolliselta. Tästä löysin itselleni selkeimmän syyn välttää alkoholismia tai muita neurokemiaa sotkevia paheita. Tekstistä jäi päälle yhä jatkuva tietty itsetarkkailun tila, joka osittain vaikutti siihen, että käytin tuskin ollenkaan alkoholia ennen kuin parin opiskeluvuoden jälkeen sopeuduin opiskelijaelämään.

Teksti palasi mieleeni tänään, kun istuin kotona, sangen ankealla tuulella, ja totesin, ettei jaksa oikein tehdä mitään eikä tee mieli ruokaa tai herkkuja, mutta teki mieli juoda vähän alkoholia. Loppujen lopuksi joinkin vehnäoluen limesiivuilla, kun on kaunis sää ja parvekkeella aurinkoista, mutta jäin ajattelemaan Feynmanin valaistumista.

Alkoholinkulutukseni on nykyään kohtuullista, mutta säännöllistä. Viime aikoina olen juonut suunnilleen joka päivä vähän alkoholia, mutta yleensä vain yhden annoksen: lasin viiniä tai oluen tai siiderin. Juon korkeintaan yhtenä päivänä viikossa enemmän kuin yhden annoksen ja silloinkaan harvoin enempää kuin pari–kolme. Kuitenkin tänäänkin tuntui siltä, että piti erikseen keksiä syitä olla juomatta.

Vähän kiusallista on se, että oluen jälkeen tuli hetkellisesti vähän parempi olo. Tämä aiheutti myös tiettyä huolta. En usko, että olen todella alkoholisoitumassa, mutta tunne siitä, että pitää vahtia ja arvioida omaa käytöstään voimistui.